Kertomukset kahvihuoneesta – kootut kokemukset
Sarjan kahdessa ensimmäisessä webinaarissa keskusteltiin kulttuurista, identiteetistä ja asenteista maahanmuuttajien osallisuuden näkökulmasta. Lisäksi pohdittiin kulttuurien törmäyksessä syntyneiden väärinymmärryksien ratkaisuja.
Oma kulttuuritausta on asia, joka työpaikalla huomaamatta vaikuttaa työskentelytapoihin, keskusteluteemojen valintaan ja aktiivisuuteen. Pienimuotoisen paneelikeskustelun avulla pääsimme käsittelemään aihetta eri näkökulmasta. Keskustelussa mukana oli sosiaaliohjaaja, asioimistulkki sekä kokemusasiantuntija. Tilaisuuden tärkein viesti oli: Katso ensin ihmistä, älä pelkkää kulttuuria – älä pelkää kulttuuria!
Kulttuurien kohtaaminen ja motivaatio opiskelijaohjauksessa
Kulttuurien kohtaaminen nousi aiheeksi myös opiskelijaohjausta käsittelevissä tilaisuuksissa. Kohtaamisiin kuuluvat aina myös tunteet. Tunteiden runsaus voi yllättää opiskelijoita työssään kohtaavia ammattilaisia, vaikka tunteet ovat luonnollinen osa kaikenlaista kohtaamista.
Opiskelijalähtöisyys, palautteiden merkitys, oikea asenne ja selkokielisyys todettiin päällimmäisiksi asioiksi silloin, kun ohjattava on muualta tullut opiskelija. Sairaanhoitajaopiskelijan itsetehty video harjoitteluohjauksesta oli arvokas lisäys webinaarin ohjelmaan.
Opiskelijoiden näkemykset saivat tilaa myös Diakin alumneille järjestetyssä pienimuotoisessa kyselyssä, jossa entiset opiskelijat kertoivat mitkä asiat aikoinaan motivoivat heitä harjoittelussa tai harjoittelupaikan valinnassa. Kiteytettynä tässä kaksi ajatusta:
”Hyvä harjoitteluohjaaja on yhtä kuin hyvä harjoittelukokemus.”
”Unelma haastavasta ja palkitsevasta työstä motivoi ja palkitsi.”
Kahvihuoneen salainen elämä
Suomalaisten kahvihuoneiden elämää käsiteltiin opiskelijoille tarkoitetuissa työpajassa. Ei jokaisessa työkulttuurissa ole olemassa omaa paikkaa rentoutumiseen ja hengähdystauon pitämiseen, niin kuin suomalaisessa työkulttuurissa. Kahvihuone on niin keskeinen paikka Suomessa, että siitä täytyy erikseen puhua muualta tänne tulleille opiskelijoille. Kahvitteluun ja kahvitaukoon liittyvät omat säännöt ja toimintatavat.
Suomalaiseen työkulttuuriin perehdyttäminen ei ole täydellistä, jos siinä ei ole mainintaa kahvihuoneesta. Tietävätkö kaikki, että kun mennään kahville tarkoitetaan sillä, että on tauon aika? Tilaisuudessa todettiin, että työyhteisön jäseneksi on helpompi päästä, kun käy kahvihuoneessa tapaamassa työkavereita.
Työkalupakki moninaiseen työelämään
Kahvihuoneteema ulottui myös webinaarisarjan viimeiseen tilaisuuteen, hankkeen loppuseminaariin asti. Juontajaparini Niina Engblomin kanssa sisustimme ”studiomme” oikeaksi kahvihuoneeksi ja nautimme esiintyjien mielenkiintoisista puheenvuoroista. Oli ilo ja kunnia luotsata näin laadukasta asiantuntijoiden tapahtumaa ja vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan työelämän moninaisuudesta.
Päätöswebinaarin annista minä vien mukanani kaksi asiaa. Kulttuurienvälisen viestinnän emeritaprofessori Liisa Salo-Leen mukaan kahvihuone on hyvä paikka harjoitella small talkia, jonka myötä ulkomaalaistaustaisen työkaverin vierasperäinen aksentti voisi tulla tutuksi. Aiemmin en ole tullut ajatelleeksi, että työpaikkojen kahvihuonekeskusteluilla on näin käytännöllinen puoli.
Henkilökohtaisesti pidän erittäin osuvana saksan kielen lehtorin ja kirjailijan Dieter Hermann Schmitzin ”akustinen ulkomaalainen” -termiä. Tällä hän viittaa ”keskivertosuomalaisen” näköiseen henkilöön, jonka ulkomaalaistausta paljastuukin heti, kun hän avaa suunsa. Esityksessään hän käytti termiä määritellessään itseään ei-tyypillisenä maahanmuuttajana. Tämä käsite kuvaa erinomaisella tavalla myös omaa maahanmuuttajataustaani.
Hankkeemme päätöswebinaarin yhtenä tärkeänä oppina muistamme, että kuuntelemalla toisiamme aidosti, vältämme toistemme leimaamisen!
Tietoa kirjoittajasta:
Szilvia Simon-Nagy, projektityöntekijä Diakista
Tietoa blogista:
Opin portailla -blogissa julkaistaan hankkeen toteuttajien kirjoituksia monikulttuurisesta työelämästä ja maahanmuuttajien työ- sekä opintopolkujen sujuvoittamisesta Suomessa.