”Osallistujien motivaatio ja onnistumiset motivoivat minua kouluttajana.” – asioimistulkkiopiskelijan ajatuksia Digillä opin portaille -hankkeesta

Hei! Olen Ivan, toisen vuoden asioimistulkkiopiskelija. Sain mahdollisuuden suorittaa ensimmäisen työharjoitteluni, joka liittyy kasvatus- ja opetusalaan, Digillä opin portaille -hankkeessa. Pärjääminen tämän päivän työ- ja koulumaailmassa edellyttää vähintään perustasoista tietotekniikan hallintaa, kun yhteydenpitoa ja asioita hoidetaan nykyään pitkälti sähköisesti. Tämä mahdollistaa niin kahdenkeskisen kuin sujuvan ryhmäkeskustelun, mutta vain jos näitä digitaalisia työkaluja osaa käyttää – muuten jää ulkopuolelle. 
 
Usein maahanmuuttaja huomaa olevansa yksinäinen ystävien ja kulttuurin jäätyä lähtömaahan. Tutustuminen uusiin ihmisiin uudessa ympäristössä saattaa olla haastavaa, varsinkin jos se on tapahtunut aiemmin fyysisesti. Erityisesti rajoitusten ja uuden normaalin myötä digitaitojen oppiminen ei tarkoita ”vain” parempia opiskelu- ja työllistymismahdollisuuksia, vaan myös yleisesti parempaa elämänlaatua. Lisäksi digitaitokurssilla voi hyvin todennäköisesti kohdata samankaltaisessa tilanteessa olevia, kenties samaa äidinkieltä puhuvia ihmisiä. 
 
Hankkeen ensimmäisessä työpaketissa keskityimme vahvistamaan osallistujien digitaitoja. Tämä on ensimmäinen kerta, kun pääsen olemaan hanketyöskentelyssä mukana. Luova prosessi ilahdutti minua – pääsin osallistumaan opetuksen suunnitteluun ja kokemaan käytännössä, kuinka projekti etenee ideoinnista toteutukseen. Lisäksi pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan opettamista kouluympäristössä, asia mistä en ollut oikein osannut haaveksia aiemmin ja josta huomasin pitäväni. Myös se, että hankkeessa minulle annettiin vastuuta, tuntui hyvältä. Osallistujat olivat hyvin motivoituneita ja kyvykkäitä oppimaan uutta. Osa opetuskerroista järjestettiin osin etänä, osa kokonaan paikan päällä Oulussa. 
 
Etäopetus oli mahdollista toteuttaa niin, että osa kouluttajista olivat paikan päällä. Aloitin hankkeen kouluttajana etäopetuksella ja siinä samassa totesin, että tämä alkuvaiheen etäopetus, jossa tutustuimme perusohjelmien käyttöön, oli mahdollista vain myös paikan päällä toimivien kouluttajien ansiosta, jotka ohjasivat henkilökohtaisesti osallistujia tarvittavien toimenpiteiden suorittamisessa. Samalla ymmärsin, kuinka tärkeää on edetä opetuksessa rauhallisesti, johdonmukaisesti, olla selkeä ja ytimekäs, eli sanoa oleellinen kuormittamatta osallistujia ylimääräisellä, heille vielä abstraktilla tiedolla. 
 
Täytyy myöntää, että yllätyin positiivisesti aikuisten osallistujien kyvystä oppia uusia asioita, ehkä lähes yhtä nopeasti kuin lastenkin. Osallistujien motivaatio ja onnistumiset motivoivat minua kouluttajana ja koin merkityksellisyyttä tekemässäni työssä – osallistujat oppivat taitoja, joita he todella tarvitsevat! 
 
 Aloitimme tietokoneen käytön perusasioista, sähköpostin lähettämisestä, hakukoneen, kääntäjän ja karttapalvelun käytöstä. Muutaman opetuskerran aikana harjoittelimme myös Wilman, pilvitallennustilan, tekstin- sekä kuvankäsittelyohjelman käyttöä, soitimme etäkokouspuheluita, harjoittelimme CV:n tekemistä ja jopa työhaastattelua etänä. Haastattelijana sain kuulla lisää ja lisää hakijoiden vahvuuksia, joita he eivät olleet aiemmin maininneet ja rohkaisinkin heitä vähemmän vähättelemään ja enemmän kehumaan itseään, kokemustaan ja tietotaitojaan, se oli nimittäin perusteltua. 
 
Hankkeen avulla pääsin ikään kuin sisältä päin tutustumaan opetusalaan myös opettajan ja opetuksen suunnittelijan näkökulmasta. Mielestäni hanke sopii erinomaisesti myös harjoitteluympäristöksi ja koen että tämä kokemus on arvokas lisä koulutukseeni.

Kirjoittaja:

Ivan Koudelia, Digillä opin portaille -hankkeen harjoittelija ja Diakonia-ammattikorkeakoulun asioimistulkkauksen opiskelija.