Siirry sisältöön

Digillä opin portaille: harjoittelijana hankkeessa

Nuorten kädet kuvaamassa yhteistyötä. Kuva: Diak

Ehkä yksi henkilökohtaisesti merkittävin havaintoni ja oppimiskokemukseni tässä vaiheessa harjoittelua on se, miten toisen ihmisen voi kohdata, vaikka yhteistä kieltä ei löytyisikään. Yhteisen kielen puute vahvistaa sitä tosiasiaa, että tärkeintä on olla läsnä toiselle ihmiselle.

Hei vain! Olen Anni Elamaa, sosionomi-diakoni opiskelija Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Suoritan viimeistä harjoitteluani Digillä opin portaille -hankkeessa. Sosionomi-diakoni tutkinnon viimeinen harjoittelu perustuu johonkin työelämätahon kanssa tehtävään yhteistyöhön, kehittämistyöhön tai hanke-/ projektitoimintaan. Minulle oli alusta asti selvää, että haluan suorittaa viimeisen harjoitteluni hankkeessa. Pidän kehittämistä ja innovointia sote-alan tulevaisuuden kannalta välttämättömänä ja tästä syystä halusin perehtyä hanketoiminnan toteutukseen ja toiminnan juurruttamiseen.

Diakin strategiasta löytyy toteamus ”Vasta kun maalima on kaikille hyvä, Diakia ei enää tarvita.” Tästä toteamuksesta heijastuu vahvasti Diakin arvot. Yhdeksi Diakin arvoksi nimetään rohkeasti rakentava. Kehittyminen ja hyvän tulevaisuuden rakentaminen todella vaatii rohkeutta, mikä näkyy Diakin hankkeissa. Diakin arvojen ja strategian valossa minulle oli selvää, että haluan suorittaa harjoitteluni juuri Diakin hankkeessa.

Pidän sivistystä jokaisen ihmisen oikeutena. Ajattelen, että koulutus ja sivistys tarjoaa mahdollisuuksia yksilölle ja toimii myös globaalien kriisien ratkaisuissa merkittävänä tekijänä. Yhdenvertaisuuden ja osallisuuden nimissä on tärkeää, että varmistamme jokaiselle mahdollisuuden koulutukseen ja olla aktiivinen toimija yhteiskunnassa. Vauhdilla digitalisoituneessa maailmassa digitaidot ovat lähestulkoon välttämättömyys koulutuksen ja työllistymisen edessä. Näistä syistä pidin Digillä opin portaille -hankeen tavoitteita merkittävinä ja hanketta mielenkiintoisena harjoittelupaikkana.

Aloitin harjoitteluni sopivasti niin, että pääsin heti mukaan koulutukseen. Ensimmäinen päivä meni luonnollisesti ihmetellessä ja tutustuessa uusiin ihmisiin ja toimintamalleihin. Paikalle odotettiin useamman kieliryhmän edustajia, mutta lopulta ryhmäksi muodostui ukrainalaisten naisten ryhmä.

Ohjaaminen ilman yhteistä kieltä oli minulle uusi kokemus. Kuitenkin selkokielen, englanninkielisten tukisanojen, tulkin ja elekielen avulla pääsi todella pitkälle ja ymmärsimme toisiamme. Lisäksi ryhmä oli alusta alkaen todella vastaanottavainen ja sinnikäs. Täytyy myös mainita, miten iloinen ja aktiivinen ryhmä on. Meillä on ollut näiden muutamien viikkojen aikana todella hauskoja hetkiä.

Vaikka harjoittelijana tehtäviini kuuluu ohjata ja opettaa, on jokainen päivä myös minulle oppimiskokemus. Ehkä yksi henkilökohtaisesti merkittävin havaintoni ja oppimiskokemukseni tässä vaiheessa harjoittelua on se, miten toisen ihmisen voi kohdata, vaikka yhteistä kieltä ei löytyisikään. Yhteisen kielen puute vahvistaa sitä tosiasiaa, että tärkeintä on olla läsnä toiselle ihmiselle.

Harjoittelun sisältö ja työtehtävät ovat olleet todella monipuolisia. Olen avustanut ryhmän ohjauksessa, osallistunut ja tehnyt yksilöohjauksia, päässyt perehtymään hankkeen toimintamalleihin ja toteuttamaan omaa kehittämistehtävääni. Osana harjoittelua toteutan kehittämistehtävän yhteistyössä harjoittelupaikkani kanssa. Idea kehittämistehtävään nousi hankkeen sisältä. Digillä opin portaille -hankkeessa on ohjauksen tukena Vahvuus- ja Minä pidän kortit. Kehittämistehtävänäni suunnittelen Keskustelukortteja. Kielen oppimisen kannalta on merkittävää päästä osallistumaan esimerkiksi ihan tavallisiin kahvipöytäkeskusteluihin. Tästä lähtökohdasta olen päässyt ohjaajieni kanssa suunnittelemaan ja toteuttamaan keskustelukortteja, jotka tukevat suomen kielen oppimista. Korteissa on lisäksi hankkeen tarkoituksen ja tavoitteiden mukaisesti lähestytty opiskelun ja työnhaun teemoja.

Ensimmäiset harjoitteluviikot ovat suorastaan kiitäneet ohi. Olen jo nyt kokenut merkityksellisiä hetkiä ammatilliselle kasvulleni, enkä malta odottaa, mitä tulevat viikot tuovat tullessaan.

Kirjoittaja:

Anni Elamaa, opiskelija

Kirjoittaja on sosionomi-diakoni opiskelija Diakonia-ammattikorkeakoulusta ja suorittaa viimeistä harjoitteluaan Digillä opin portaille -hankkeessa.